
Muotokuvattavat osallistuvat projektin aikana aktiivisesti kahdenväliseen dialogiin sekä tanssijan että valokuvaajan kanssa. Nämä dialogit muodostavat pohjan esityksille ja valokuville, jotka ilmentävät suoria kinesteettisiä havaintoja Raimon, Marian, Merjan ja Petrin olemuksesta.
”...kävelin kädet heiluen ja tuli iloa. sitten kumarruin alas ja aloin heilutella käsiäni edestakaisin. sitä jatkui kunnes nojasin polviini lattialla. sitä ennen olin nukkunut seisaaltani.
..se oli jonkin sortin suoritus, vaikka väsytti kovasti ja tajusin ettei miusta enää ole samaan mihin nuorena pystyy. ripaskakin olisi varmaan mahdotonta. onneksi verhot olivat kiinni ja lattialle en viitsinyt mennä, etteivät housut olisi tahriutuneet. tein liikkeitä, vaikka en tiennyt miksi liikuin. ja kuitenkin koko ajan jotain tapahtui.”
- Petri